Vammalassa syntynyt Kari Juhani ”Gary” Sundgren nousi pelaajaurallaan AIK-legendaksi. Hän on myös eniten Espanjan korkeimmalla sarjatasolla esiintynyt ruotsalainen. Nyt on hänen poikiensa aika pyrkiä huipulle.
Kari Juhani Sundgren, tuttavallisemmin Gary, saapuu solnalaisen hotellin aulaan perustyylikkäissä vaatteissa ja tummissa aurinkolaseissa. Solna on kaupunginosa, oikeammin pieni kaupunki, Tukholmassa. Täällä Gary on hyvässä huudossa. Hän on edustanut AIK:ta 244 kertaa osuen maalipuiden väliin 13 kertaa. Ikimuistoisin maali tuli hänen syntymäpäivänään 25. lokakuuta 1992. 25-vuotispäiviään viettänyt Gary ampui vierasottelussa Malmön verkkoon 3–2 voittomaalin. AIK pääsi juhlimaan ensimmäistä mestaruuttaan 55 vuoteen.
– Pelikaverit kiusaavat edelleen, että tuolla maalilla ei ollut merkitystä, koska tasapeli riitti mestaruuteen, Sundgren kertoo kaksikymmentäseitsemän vuotta myöhemmin. Hänellä on pilke silmäkulmassaan tätä kertoessaan.
AIK oli matkustanut Malmöön pelipäivää edeltävänä päivänä. Garyn mukaan se ei ollut hirveän tavallista tuohon aikaan. Aamulla huonekaveri ja Garyn paras ystävä Krister Nordin herätti syntymäpäiväsankarin. Nordin antoi Garylle lahjaksi karttakirjan, koska hänen mielestänsä Gary ei osannut suunnistaa Tukholmassa.
– Kyllä minä täällä pohjoispuolella osaan kulkea, mutta etelässä se on mahdotonta, Gary naurahtaa.
– Muuten oikeastaan se päivä ei ollut mitenkään erityinen. En ollut mitenkään hermostunut tai mitään. Päivä meni ottelua odottaessa, ja lopulta sain kunnian tehdä sen 3–2 maaliin. Muisto, jonka kannan aina mukanani.
Joukkue lensi välittömästi Tukholmaan. Lentokoneessa oli mukana ruotsalainen pop-muusikko Niklas Strömstedt. Strömstedt oli tehnyt joukkueelle mestaruuslaulun Framme vid SM Guld. Pelaajat lauloivat kyseistä laulua Strömstedtin säestäessä koko matkan takaisin pääkaupunkiin.
Tukholmaan päästyään AIK:n jääkiekkojoukkueella oli ottelu kesken Hovetissa (jäähalli Tukholmassa). Joukkue matkasi tuohon otteluun, ja toisella erätauolla jalkapallon uunituoreet Ruotsin mestarit kävivät jäällä kiittämässä myös kiekkopuolen kannattajia.
Juhlat jatkuivat viikon, ja kouluissa oli maanantai vapaapäivä, koska mestaruusjoukkuetta juhlittiin Solna Centrumissa edeltävänä iltana.
Pilapuhelu, joka ei ollutkaan pilapuhelu
1980-luvun loppupuolella Gary Sundgren sai puhelinsoiton, jonka hän luuli olevan pilapuhelu.
– Minulle soitettiin ja pyydettiin AIK:n mukaan. Sanoin etten usko, ja että jos olet oikeasti AIK:sta, soita minulle uudestaan. Tämän jälkeen löin luurin päälle, Sundgren kertoo.
Hetkeä myöhemmin puhelin soi uudestaan. Soittaja toisessa päässä oli Sanny Åslund, silloinen AIK:n päävalmentaja. Gary ymmärsi soittajan olevan tosissaan, ja näin hänestä tuli pääsarjapelaaja. Västeråsissa IK Frankessa kasvanut nuorukainen oli valmis valloittamaan maailman.
Katedraalin parvekkeelle
1997 Sundgren pakkasi perheensä lentokoneeseen ja matkasi Koillis-Espanjaan. Real Zaragoza halusi Ruotsin maajoukkueessakin pelanneen puolustajan riveihinsä. Gary itse ei ollut valmistautunut lähtöön. Hän oli tehnyt pitkän sopimuksen AIK:n kanssa ja ostanut asunnon Sollentunasta.
– Aivan yhtäkkiä oli edessä viisi mahtavaa vuotta Zaragozassa. Sain voittaa jopa Espanjan cupin.
– Heti toisessa ottelussani kohtasimme Barcelonan vieraissa. Katsomossa oli 110 000 katsojaa. Se on koko Västerås. Tuossa matsissa johdimme 3–1, mutta pelasimme lopulta tasan 3–3.
Tuon kauden Barcelonaa valmensi muuan Louis van Gaal. Pelaajina rosterissa oli muun muassa portugalilainen kumiukko Vítor Baía, Carles Puyol, Luís Figo, ja kapteenina Josep Guardiola.
Sundgren teki Zaragozan paidassa kaksi maalia. Hän muistaa edelleen molemmat. Maalit tulivat Real Madridia ja Sociedadia vastaan.
Zaragoza voitti Espanjan cupin 2001. He kohtasivat finaalissa Celta de Vigon Sevillan Estadio de La Cartujalla. 3–1 voiton jälkeen joukkue lensi takaisin Zaragozaan.
– Ruotsin cupin voitto menee ohi olankohautuksella, mutta Espanjan cup oli jotain todella suurta. Meitä oli lentokentällä vastassa noin 20 000 ihmistä. Koko matka lentokentältä kaupunkiin tien pientareet olivat täynnä ihmisiä.
Katolisessa maassa kirkko on vahvasti läsnä arkea. Niin myös Zaragozan juhlia.
– Olimme katedraalin parvekkeella vastaanottamassa kaupunkilaisia. Siellä oli yli 100 000 ihmistä, ja meidät kuulutettiin parvekkeelle yksitellen nimeltä. Aivan maagista.
Vaikka Espanjan vuodet kohtelivat Garya hyvin, suurin Espanjassa tapahtunut asia oli kuitenkin Robin Sundgrenin, perheen kuopuksen syntymä. 2002 Sundgren palasi AIK:n riveihin ja vuotta myöhemmin oli ammattilaisura ohi.
– Tietysti se on aina yllättävää, kun saat tiedon, ettei sopimusta jatketa. Sellaista jalkapallo on, Sundgren kertoo.
Lasten ja isän vakava harrastus
Kun puhutaan jalkapallon merkityksestä Garyn perheessä, kertoo hän pienen kuriositeetin. Garyn vaimo ei ole koskaan pitänyt jalkapallosta. Hän ei seuraa lajia lainkaan. Edes Mestarien liigan finaali haastattelupäivää edeltävänä iltana ei saanut vaimoa sohvalle.
– En ymmärrä. Vaimoani ei jalkapallo ole koskaan hetkauttanut, Gary naurahtaa.
Peilaten perheen muihin jäseniin tilanne näyttää vielä päättömämmältä. Lapset Daniel, Mikaela ja Robin ovat kaikki edustaneet AIK:ta. Neljä AIK:laista lähipiirissä kiinnostumatta jalkapallosta on aika lailla itsekuria vaativa taito.
Lapsista vanhin, Daniel, teki vastikään kolmen vuoden sopimuksen Kreikan pääsarjaseura Aris Thessalonikin kanssa. Keskimmäinen lapsista, Mikaela, pelaa nyttemmin Sollentuna FK:ssa seitsemän AIK:ssa vietetyn vuoden jälkeen. Nuorin, Robin, pelaa AIK:n U19 akatemiajoukkueessa palkallisena pelaajana.
– AIK:n junioreissa pelaaminen maksaa noin 17 000 kruunua (1600 €) vuodessa. Sitten lapset, kuten Robin, joissa nähdään myyntipotentiaalia, kiinnitetään sopimuksilla seuroihin. Näille maksetaan noin 5000 kruunua kuukaudessa ja he saavat varusteet, kuljetukset, pelaamisen ja vastaavat ilmaiseksi. Näitä pelaajia on kahdesta neljään joka ikäluokassa, Sundgren kertoo.
Ajatuksena on sitouttaa tulevaisuuden tähdet seuraan, ja mahdollisesti netota heistä. Ruotsin akatemiasarjoissa on jokaisessa ottelussa useampia kymmeniä skoutteja muista Euroopan maista, puhumattakaan nuorisomaajoukkueista.
Nuorten maajoukkueisiin kuuluva Robin on paljon poissa koulusta jalkapallon ja maajoukkuekomennusten vuoksi. Ruotsissa koulut ovat tiiviissä yhteistyössä seurojen kanssa. Jokaiselle lajille on oma luokka ja oma mentori, valvoja. Mentorit tulevat seuroista ja heillä ei ole opetusalan kokemusta. Heidän tehtävä on auttaa koulun, kodin ja seuran yhteistyötä. Mikäli pelaajalta jää yksikin oppitunti ilmoittamatta väliin, mentori soittaa sekä valmentajalla että huoltajille. Kurssin läpäisemättömyydestä seuraa harjoittelukielto esimerkiksi kolmeksi päiväksi, jolloin opiskellaan tehostetusti uusintakokeeseen.
Maajoukkuekomennuksilla ollaan usein aivan toisaalla kuin Solnassa. Tällöin mukaan kuvioon astuu Ruotsin jalkapalloliitto. Joka ainoa päivä maajoukkueen ohjelmasta on pyhitetty kaksi tuntia koulun käyntiin. Nuo kaksi tuntia jokainen pelaaja istuu tietokoneen ääressä etäluennolla tekemässä koulutöitä. Koulunkäynnin suhteen ei huijata ja se tulee aina ensimmäisenä. Koskaan ei tiedä, miten jalkapallouran käyn.
Danielin keuhkoembolia pysäytti – kipeänä pelaaminen oli päättää uran
Marraskuun alussa 2017 Sundgrenin perheen taivaalle saapui synkimmät mahdolliset myrskypilvet. Daniel oli mennyt useamman päivän kovaa AIK:n pelien vuoksi. Lyhyiden palautumisten ja useiden lentokoneissa vietettyjen tuntien aikana nestetasapaino oli kärsinyt suuresti. Garyn mukaan Daniel on muutoinkin ollut aina huono juomaan vettä, nesteyttämään itseään.
– Se on kamalinta mitä voi tapahtua. Olimme vaimon kanssa matkalla, kun saimme tiedon Danielin joutumisesta sairaalaan. Yritin saada meille paluulentoja Ruotsiin, tuloksetta.
Daniel sai kodissaan vakavia hengitysvaikeuksia. Hänen tyttöystävänsä pakotti miehensä sairaalaan, vaikka Daniel olisi jäänyt mieluusti kotiin. Hänellä todettiin keuhkoembolia, eli keuhkojen veritulppa. Tulppia oli useita. Jälkeenpäin lääkärit ovat kertoneet sairaalan tulon pelastaneen Danielin hengen. Seuraavana päivänä ei olisi välttämättä tarvinnut enää tulla.
– Daniel oli pelannut flunssaisena. Ymmärrän häntä itsekin jalkapalloa pelanneena. Ei pienien tuntemusten takia halua antaa pois avauksen paikkaansa. Kipeänä pelaaminen, pitkät matkustamiset, huono nesteytys ja tiivis ottelutahti lopulta asettivat stopin.
Pienin askelin Daniel palasi harjoitusvahvuuteen, nousi takaisin pelaavaan kokoonpanoon ja juhli lopulta vuotta myöhemmin Ruotsin mestaruutta. Asiat ovat joskus todella pienestä kiinni.
Suomalaiset juuret ja Suomen maajoukkue
Gary Sundgren ei muista mitään ajastaan Suomessa. Hän oli yhdeksän kuukauden ikäinen perheen muuttaessa Vammalasta Västeråsiin. IK Franken kasvatti nousi lopulta yhteen Ruotsin suurimmista seuroista ja sinikeltaiseen maajoukkueeseen. Sundgren edusti Ruotsia mm. yhdessä EM-lopputurnauksessa.
Lasten kanssa tilanne olisi saattanut olla toisenlainen. Hans Backen valmentaessa Suomea, oli hän yhteydessä Garyyn. Ruotsinsuomalaisia jalkapalloilijoita on alasarjat pullollaan. Myös eliittitasoilta heitä löytyy, vaikka he lentävätkin Suomen Palloliiton tutkan ulkopuolella. Ruotsissa television asiantuntijana työskennellyt Backe oli huomattavan paljon paremmin kartalla.
– Hans soitti minulle ja kysyi Danielin kiinnostuksesta Suomen maajoukkueeseen. Totta kai hän oli kiinnostunut. Tein monta päivää selvitystöitä ja soitin jopa lähetystöön, Gary kertoo.
Lopulta ongelmaksi muodostui äiti. Tai oikeammin Garyn sukupuoli. Mikäli Gary olisi ollut nainen, tai Danielin äiti suomalainen, olisi Daniel saanut Suomen kansalaisuuden. Tässä tilanteessa juuret tulivat isän puolelta, joten passia ei herunut. Minkä pelaajan Huuhkajat menettivätkään pienen tasa-arvo-ongelman vuoksi.
Robin puolestaan on jo nyt Ruotsin juniorimaajoukkueen vakiokävijä, joten hän tuskin muuttanee Suomeen ja anoo kansalaisuutta. Ellei sitten joku Veikkausliiga-joukkue tätä talenttia kaappaa itselleen jo seuraavassa siirtoikkunassa.
Miten paljon Gary itse seuraa suomalaista jalkapalloa?
– En tiedä oikein mitään. Ilvestä seuraan sarjataulukossa, kun olen siitä vierestä kotoisin. Heillä näyttää menevän tällä kaudella ihan kivasti.
Reilut 50-vuotta sitten Vammala antoi kahdessa polvessa todella kovia suomalaisia jalkapalloilijoita maailmalle. Suomalaisten harmiksi he ovat edustaneet maajoukkuetasolla vain Ruotsia.
